Kuuletko yön puhuvan?
Se kuiskaa meille vain.
Henkäys vasteen korvaani,
kun maataan rinnakkain.
Yö kertoo pimeydestä,
varjoista päällä maan,
ja käsi kädes hiljaa
sen kaiken kanssas jaan.
Mun sielu tähtitaivas,
sun silmät avaruus,
surut, ilot: aurinko,
sä hehkuva totuus.
Yö ikuinen on kylmä,
sä lämmin elävä.
Luot mielihyvää, rauhaa.
Oot ain sä riittävä.
Vähän vaihtelua kirjoitustyyliini!
Mahtava muusani auttoi taikoa tunteet, jotka muuten ovat minutsa hankala käsitellä, sanoiksi.
Tuokoot tulevaisuus mitä tahtoo, ainakin minulla on aina tämä hetki.
No comments:
Post a Comment